Miksi Arsenal ei voittaisi mestaruutta?

Arsenal on tehnyt itsestään  viimeisten vuosien aikana vakavasti otettavan mestarikanditaatin. Vain harva uskoi Mikel Artetaan ensimmäisen kauden jälkeen, jotta parin vuoden päästä joukkue taistelisi mestaruudesta tosissaan. 

Arteta on tuonut uskon takaisin tykkimiesfanien keskuuteen viihdyttävällä ja hyökkäävällä pelityylillä. Arsenal ei ole enää pelkästään näyttävä, vaan myös tehokas. 

Kaudella 2023-2024 Arsenal todisti kaikille, että joukkueessa on sitä mitä vaaditaan mestaruuteen, mutta valitettavasti vielä ei ollut heidän aikansa. Joukkue on vahva muutenkin kuin paperilla ja joukkue on vain vahvistunut viime kaudesta. Lisäksi ei sovi aliarvioida ollenkaan viime kauden lipsahdusta, jolloin mestaruus lipesi käsistä ja Manchester City jyräsi mestariksi. Tämä jos mikä kasvattaa ja yhdistää joukkuetta. 

Arsenal ei ole tehnyt vielä näkyviä hankintoja, vaikka seura lunasti  lainalla pelanneen David Rayan omakseen Brentfordista virallisesti kauden päätteeksi sekä EM-kisoissa loistaneen ja eduksi esintyneen Riccardo Calafiorin Bolognasta.  Nähtäväksi jää, tuleeko seura vielä vahvistamaan joukkuettaan vai saako jo toissa kaudella hankittu Fabio Vieira enemmän vastuuta keskikentällä. 

Lähtijöiksi on huhuiltu muun muassa Reiss Nelsonia, joka ei ole onnistunut vakuuttamaan Mikel Artetaa taidoistaan, vaan on tyytynyt sivustakatsojan rooliin. Muita mahdollisia lähtijöitä voi olla jo viime kaudella lainalla pelannut Kieran Tierney sekä varamaalivahdiksi tippunut Aaron Ramsdale. 

Lähtijöiden lista on kovaa luettavaa, mutta kukaan heistä ei kuitenkaan ole Arsenalissa mahtunut avaavaan rooliin, mikä kertookin Arsenalin todellisesta tasosta. 

Fulhamiin lähti isomman roolin toivossa Englannin maajoukkueessakin nähty Emile Smith-Rowe, jolta voidaan ehjänä pysyessään odottaa todellista läpimurto-kautta.

Muista merkittävistä lähtijöistä voidaan mainita Italiaan lähtenyt Nuno Tavares, joka pelasi ajoittain hyvin viime kaudella Nottinghamin paidassa sekä Burnleyssä ajoittain loistanut Alberto Sambi Lokonga. Tästä siirrosta voimme puhua vuoden päästä, jos Sambi Lokonga pystyy pelaamaan vastaavan kauden Espanjassa Sevillan paidassa saati pysymään ehjänä koko vuoden.

Cedrick Soaresin sekä Mohammed Elnenyn sopimuksia ei jatkettu sekä oma kasvatti Arthur Okonkwo myytiin waleslaiseen kulttiseura Wrexhamiin.

Huhuissa Arsenaliin on tuotu jo aikasemmin Englannin kentillä pikaisesti nähtyä Mikel Merinoa, joka kävi voittamassa Euroopan mestaruuden Espanjan paidassa. Olisiko hän juuri puuttuva linkkipelaaja keskikentän ja puolustuksen välillä?

Voimme odottaa Arsenalin pelaavan nopeaa lyhytsyöttöpeliä, josta Arteta oli tunnettu myös omalla peliurallaan. Lisäksi viime kausien epäonnistumiset ja tehottomuus on huomioitu jo aikaisemmin hankituilla Gabriel Jesusilla ja viime kaudella saapuneella Kai Havertzilla. 

Viime kaudella joukkueen merkittävin vahvistus oli kuitenkin keskikentälle hankittu Declan Rice, joka istui joukkueen pelitapaan jo ensimmäisellä kaudella ja näytti, että hän olisi pelannut seurassa jo vuosia.

Tälle kaudelle joukkue on kuitenkin vahvistunut puolustussuuntaan ja moni Arsenalia seuraava tuskin malttaa odottaa näkevänsä Riccardo Calafiorin debytoivan joukkueessa.

Arsenalin unelma-avausmiehistö säilyy liki muuttumattomana viime kaudesta, sillä uusista pelaajista avaukseen nousee ainoastaan Riccardo Calafiori, sekä toivottavasti hyökäspään vireensä löytänyt Gabriel Jesus. 

Avausmiehistö maalivahdista katsottuna sekä vasemmalta oikealle moudostelmassa 4- 2 - 3 - 1:

Maalissa ansaitusti Valioliigan eliittiin noussut David Raya.

Puolustuksessa vasemmalta oikealle: Calafiori - Gabriel - Saliba - White.

Keskikentän pohjalle uusi mies Mikel Merino sekä hänelle kaverina itseoikeutetusti Declan Rice. Kahdella puolustavalla keskikentällä pelattaessa Martin Ödegaard saa keskittyä enemmän hyökkäyspelin järjestelyyn. 

Hyökkäävässä nelikossa on Gabriel Martinell - Martin Ödegaad - Bukayo Saka sekä hyökkäksen piikkinä vastustajien lihassa Gabriel Jesus.

Gabriel Jesus;

Martinelli - Ödegaard - Saka;

Merino - Rice;

Calafiori - Gabriel - Saliba - White;

Raya.

Emme näe mitään syytä, miksi Arsenal ei taistelisi juuri tällä kaudella mestaruudesta loppuun saakka. 

Joukkue on vahvistanut jo entisestäänkin kovaa puolustustaan. Unelmakentällistä katsoessa joukkueella ei varsinaisesti ole heikkouksia, mutta kun katsoo vaihtopenkille, niin voi huomata Arsenalin todellisen laadun, joka on kehittynyt vuosien saatossa. Harva joukkue voi jättää penkille Aaron Ramsdalen, Oleksandr Zinchenkon, Jurrien Timberin, Thomas Parteyn, Jorginhon, Kai Havertzin tai Leandro Trossardin tasoisia pelimiehiä, jotka olisivat suurimmalle osalle joukkueista selkeitä täsmävahvistuksia. 

Joukkueen peli on hyvin sulavaa ja jopa paikoittain ilman pelipaikkoja olevaa juoksevaa ja nopeaa hyökkäyspeliä, joka voidaan huomata kätevästi molempien laitojen vaarallisista laitahyökkääjistä Bukayo Sakasta sekä Gabriel Martinellistä.

Viime kaudella  joukkueen vahvuus oli todella vahvassa keskikaistassa, jonka muodostivat varmasti palloa liikuttelevat David Raya,  Gabriel, William Saliba, Declan Rice, sekä Martin Ödegaard. Tämä viisikko piti joukkueen yhtenäisenä sekä tiiviinä hyökätessä että puolustettaessa. Tämä antoi vapauksia laidoilta nouseville laitapelaajille tai vasemmalla puolustajana pelaavalle Oleksandr Zinchenkolle, joka lähtee tukemaan hyökkäyksiä varsin hanakasti. Tuleva kaudella odotamme tämän vain vahvistuvan kun runko on taas vahvistunut täsmähankintojen muodossa ja leveyttä riittää mahdollisten pelikieltojen ja loukkaantumisten varalle.

Arvioimmekin Arsenalin sijoille 1.-2. , mutta juuri alkava kausi saattaa olla se kausi, jota tykkimiehet ovat odottaneet ja mestaruus päätyy Lontooseen pitkän ajan jälkeen. Ja se ei tule Lontooseen varsinkaan Chelsean tai Tottenhamin tuomana, vaan Mikel Artetan pitkän rakennusprojektin seurauksena.

Martin Ödegaard pelasi viime kaudella selkeästi parhaan kautensa Englannin pelikentillä. Enään hän ei ole ollut vain yksipuolinen hyökkäävä keskikenttäpelaaja, vaan hän on alkanut lunastamaan potentiaalinsa edellytyksiä toimimalla kenties Arsenalin tärkeimpänä yksittäisenä pelaajana ja keskikentän kapellimestarina. Huomioitavaa on, että Ödegaard on saanut valmistautua tulevaan kauteen ilman EM-kisojen tuomaa rasitusta, joka saattaa näkyä positiivisesti varsinkin kauden alussa. 

Betsaajan tiimi on intohimoinen Fantasy Footballin seuraaja ja pelaaja. Arsenalia tarkasteltaessa löytyy useita mielenkiintoisia pelaajia listalta, mutta toimitus luottaa Gabriel Jesusin olevan kunnossa ja löytäneen parin kauden takaisen tehovireensä. Jesus voi pelata myös Artetan suosimaa kaatuvan ysin-roolia, jolloin myös keskikentältä pääsee pelaajat tehoille Gabriel Jesusin tiputusten ja syöttöjen muodossa. 

Gabriel Jesus ei ole huono jalkapalloilija, vaan hieman loukaantumisherkkä, koska hyökkääjäthän elävät maaleistä. Havertzin pelatessa Arsenalin hyökkäyspelaaminen on hieman monipuolisempaa, mutta Havertz ei itse ole kummoinen viimeistelijä ja uskommekin tämän johtavan penkkikomennukseen ja tätä kautta näytön paikkaan Gabriel Jesusille. 

Gabriel Jesusin hinta 7.0 m kauden alkaessa ei ole todellakaan paha hinta mestaruudesta taistelevan seuran ykköskärkenä ja tämä riittää meille kokeilemisen arvoiseksi pelisuositukseksi.

Muita mielenkiintoisia nimiä voi löytää puolustuspäästä, joka oli varsin tiivis sekä erikoistilanteiden erikoismiehestä Bukayo Sakasta. Saka kuitenkin saattaa löytyä jo useimmista FPL-rostereista.

 Mahtavasti jatkuneen nousukiidon jälkeen Aston Villa varmisti paikkansa tulevaksi kaudeksi Euroopan kuninkuussarjaan Mestarien liigaan. Aston Villan materiaali on laadukas, mutta kestääkö runko ylimääräisien pelien tuoman rasituksen?  

Vain harva uskalsi odottaa Villan päättävän kautensa yhtä kunniakkaasti, kun joukkue kohtasi Valioliigan avauskierroksella Newcastlen vieraissa ja ottelu päättyikin kotijoukkueen rumaan 5-1 kotivoittoon. Juuri Newcastle on hyvä vertauskuva Aston Villan tulevaan kauteen, sillä Aston Villa on juuri siinä, missä Newcastle oli kautta aiemmin.

Eli juuri päässyt Mestarien liigaan laadukkaalla, mutta kapea materiaalilla.

 Villa saavutti viime kauden päätteeksi upean neljännen sijan ja viimeistään viime kaudella kaikki tiesivät, kuka on Ollie Watkins, joka nousikin haastajan asemasta EM-kisajoukueeseen ja esiintyi kisoissa edukseen. 

Villa pelasi todella vakaasti ja suuria notkahduksia ei viime kaudella tapahtunut ja joukkueen runko kesti hyvin muutamasta loukkaantumisesta huolimatta. 

Joukkueesta edukseen esiintyivät uusi hankinta Moussa Diaby, oikean laidan hyökkäävä puolustaja Matty Cash sekä Englannin maajoukkueeseen noussut Ezri Konsa. 

Tähän, kun lisää jo aikaisempina vuosina läpilyöneen Emiliano Martinezin kaltaisia kokeneita tähtipelaajia. On joukkueelta lupa odottaa paljon, mutta Mestarien liigapaikka kenties ylitti kuitenkin joukkueen odotukset. Aston Villaa ei sovi myöskään aliarvioida tulevalla kaudella.

Aston Villa on ollut aktiivinen kesän siirtomarkkinoilla, mutta lähtijöiden joukossa on kaksi todella tärkeää palasta, Moussa Diaby sekä Douglas Luiz. 

Onkin todettavaa, että jos taloudelliset reilun pelin säännöt eivät olisi haitanneet Aston Villan kauteen valmistautumista, niin emme jaksa uskoa millään Villan olleen valmiita luopumaan Diabyn tai Douglas Luizin tasoisista pelimiehistä. 

Muista lähtijöistä voimme mainita FFP-sääntöjen hengessä akatemiapelaaja Tim  Iroegbunamin sekä Omari Kellymanin myynnit. 

Nimimiehistä voimme todeta seurasta poistuneen Morgan Sansonin, Philippe Coutinhon, Clement Lengletin sekä vähälle peliajalle jääneen Callum Chambersin. 

Myös Viljami Sinisalo saa uuden mahdollisuuden pohjoisesssa Glasgow Celticin paidassa. Toivottavasti Viljami nappaa ykkösmaalivahdin paikan Kasper Smeicheliltä. 

Vaikka lähtijöiden lista onkin kovaa luettavaa, niin epätoivoon ei ole syytä vaipua, vaan Villa on vahvistanut joukkuettaan Evertonissa loistaneella puolustavalla keskikenttäpelaaja Amadou Onanalla, jolla on todella isot saappaat täytettävänä. 

Douglas Luiz -kaupassa Juventuksesta saaduilla Samuel Jo-Illingillä sekä Enzo Barrenechealla on varmastikin käyttöä. Italiassa ja varsinkin Torinossa on jo hetken hehkutettu Illing jr. potentiaalia. Oma kasvatti Jaden Philonge palaa seuraan onnistuleelta visitiltään Hullista, sekä Evertonin lupaus Lewis Dobbin sa apuuseuraan uutena pelaajana. Dobbin on kuitenkin lainattu sarjaporrasta alemmas WBA:n riveihin. Paluumuuttajaksi voidaan laskea myös Sheffield Unitedin kanssa pudonnut, Cameron Archer, joka väläytteli ajoittain viime kaudella ja onkin hyvä vaihtoehto Watkinsin ja Jhon Dhuranin takana. Hankinnat eivät jääneet tähän, vaan Villa vahvisti vasempaa laitaa viime kaudella Borussia Dortmundissa pelanneella Ian Maatsenilla, sekä Lutonissa loistaneella Ross Barkleyllä. 

Nähtäväksi jää, riittävätkö tulijat paikkaamaan lähtijöiden jättämät isot saappaat.

Tulevalla kaudella Aston Villalta on lupa odottaa onnistunutta kautta, mutta edellisen kauden nappituloksen uusiminen tarkoittaisi lottovoitto-kautta. Joukkueen runko on laadukas, mutta silti kapea, vaikka uusia pelaajia on hankittukin. Isoja kysymysmerkkejä on ilmassa, mutta fanit voivat olla silti luottavaisin mielin, sillä materiaaliltaan Villa on edelleen laadukas.

Uskomme Unai Emeryn taian pitävän ja Villan jatkavan hyviä suorituksiaan. Vaikka Villasta lähti kovia tekijöitä, niin uusien pelaajien potentiaali tekee Aston Villasta todella mielenkiintoisen joukkueen seurattavaksi. 

Todella taitava ja arvoituksellinen Jaden Philonge oli ajoittain täysin pitelemätön viime kaudella Hullissa. Aston Villassa on tiedetty jo pitkään Philongen taidot ja kyky luoda maalipaikkoja tyhjästä, mutta lupaavan laitapelaajan kehitystä ovat häirinneet useat loukkaantumiset. 

Lisäksi Juventuksesta saapunut Samuel Jo-Illing jr:ia on vaadittu Englannin maajoukkueeseen jo Juventuksen fanien keskuudessa. Iso ja urheilullinen pelaaja on hyvä haastamaan yksi-vastaan-yksi tilanteissa. 

Joukkueen runko on laajentunut hieman, vaikka lähtijöitä on paljon, mutta ainoastaan Diaby ja Douglas Luiz olivat pelaajia, jotka olivat selkeitä vahvistuksia Villalle. 

Joukkueen maalivahtipeli on kovalla tasolla, sillä Emiliano Martinez on kuulunut maailman eliittiin pelipaikallaan jo muutaan vuoden ajan. Puolustuksen vasenta laitaa on vahvistettu ja Barkelyn kokemus tulee olemaan hyödyksi melko nuorelle joukkueelle. 

Odotamme Villan pelaavan todella tiiviisti varsinkin kotonaan ja muodostavan Villa Parkista todellisen linnakkeen faneilleen, jonne vierasjoukkueen ei ole mukava tulla. 

 Villa tulee pelaamaan useilla eri variaatioilla, mutta usein miten neljän pelaajan alakerralla ja vastustajasta riippuen keskikentällä nähdään joko kahden tai kolmen pelaajan miehitys. Villalla on nopeat ja vikkelät laitapelaajat, jotka luovat maalipaikkoja jatkuvalla syötöllä vastustajan maalille. Viime kaudella näimme usein Villan pelaavan joko 4-4-2 tai 4-3-3 muodostelmalla. 

Unelma-avauksessa Villa pelaa 4-3-3 muodostelmalla miehittämällä kesikentän todella tiiviiksi, jossa alempaa keskikenttää pelaa Amadou Onana ja hänen yläpuolellaan joukkeen ikitaistelija Jamie McGinn sekä oma lupaus Jacob Ramsey, jonka todellista läpimurtoa odotamme kansainväliselle tasolle. 

Tässä roolissa saatamme nähdä myös taitavan syöttelijän Youri Tielemansin. 

Joukkueen unelma kokoonpano alhaalta ylös:

Rogers - Watkins - Bailey;

McGinn - Ramsey;

Onana;

Maatsen - Torres - Konsa - Cash;

Martinez.

Valitettavasti toimitus ei usko Aston Villan yltävän viime kauden fantastiseen suoritukseen ,vaan materiaalin leveys voi olla rasitteena ja kilpailijoiden vahvistuminen tiputtaa Aston Villan osakkeita taistelussa europaikoista. Aston Villa saattaa vahvistaa vielä joukkuettaan, mutta kirjoitushetkellä arviomme Aston Villan uusivan europaikkansa, mutta ei kuitenkaan niin isossa kilpailussa kuin Mestarien liiga. 

Arvioimme Aston Villan päätyvän seitsemännelle sijalle kauden loputtua. Villaa seuraavien ei kuitenkaan ole syytä lannistua tästä, vaan katsoa valoisaan tulevaisuuteen. Nuoret pelaajat ovat ensi kaudella taas vuoden kokeneempia ja aika näyttää Jaden Philongen ja Samuel-Jo Illingin tuleveisuuden tason. Mielenkiinnolla seuraamme, mitä tulevaisuus tuo.

Amadou Onanalla on isot saappaat täytettävinä; sen verran merkittävään rooliin hänet on hankittu. Voidaan jopa väittää, että Aston Villan menestys tai menestymättömyys riippuu paljonlti Onanan onnistumisesta. 

Amadou Onana ostettiin isolla rahalla Evertonista täyttämään Juventukseen siirtyneen Douglas Luizin saappaita. Puolustussuuntaan pelaamisessa Onana on varmasti edella Douglas Luizia ja Onanan isosta koosta ei ole haittaa valioliigan fyysisyydessä, mutta ongelmaksi voi nousta hyökkäyspelin tukeminen. Sillä Douglas Luiz antoi Aston Villan erikoistilanteet, vastaavasti Onana saattaa olla päättämässä niitä, sillä hän on varsinainen pelote kulmissa ja vapaapotkuissa.

Aston Villa vilisee mielenkiintoisia nimiä ja voimme nostaa uusista hankinnoista taitoniekka Jaden Philongen sekä vasemmalla laidalla viilettavän ja Borussia Dortmundissa vakuuttaneen Ian Maatsenin. Maatsen voi olla harkinnan arvoinen valinta puolustukseen, sillä pelaajan hinta on vain 5.0m. 

Valitsemme kuitenkin FPL vinkiksi jo viime kaudella seuraan siirtyneen entisen Manchester Cityn lupauksen Morgan Rogersin. 

Rogers on vakuuttanut varsinkin harjoituskaudelle tekemällä jo tähän mennessä 3 maalia, sekä vaikuttavan aina vaaralliselta pallon saadessaan. 

Morgan Rogersin valintaa puoltaa myös varsin edullinen hinta 5.0m. 

Onko tämä se kausi, jolloin Rogers lyö läpi myös Valioliigassa?

 Harva muistaa, että Bournemouth vaihtoi omistajaa reilu vuosi sitten, kun NHL-seura Las Vegas Golden Knightsin omistaja Bill Foley osti Bournemouthin. Samalla koko seuran uskottavuus ja kunnianhimo ottivat aimo harppauksen eteenpäin - oikeaan suuntaan.  

Viime kausi oli ailahteleva ja ajoittain Bournemouth esitti varsin mukavia ja viihdyttäviä otteita kentällä, mutta tasaisuus uupui. Bill Foley on laittanut rahaa seuraan ja uusiin hankintoihin. Viime kaudella seuraan siirtyivät Championshipissä väläytellyt Alex Scott, josta povataan tulevaisuuden tekijää Englannin kentillä. Samalla seuraan siirtyivät muun muassa Justin Kluivert, Tyler Adams sekä viime kaudella pahoista loukkaantumisista kärsinyt Luis Sinisterra, jonka taidoista Bournemouth oli kuitenkin vakuuttunut ja päätti lunastaa Sinisterran itselleen reilulla 23 miljoonalla eurolla. Tammikuun siirtoikkunan lopulla seuraan siirtyi myös aikanaan Manchester Cityn akatemiassa piipahtanut turkkilainen Enes Unal. Myös Unal siirtyi kauden päätteeksi pysyvällä siirrolla etelärannikolle.

Ennen viime kauden alkua Bournemouth palkkasi uudeksi valmentajakseen Andoni Iraolan, jolla ei ollut aikaisempaa kokemusta Englannissa valmentamisesta, mutta onnistui kuitenkin pitämään joukkueen sarjassa. 

Bournemouth oli koko viime kauden varsin epäonninen loukkaantumisten kanssa ja  juuri loukkaantumiset olivatkin syy, ettei sarjasijoitus ollut korkeampi kuin kahdestoista.

Alkukaudesta optimistisimmat fanit ehtivät haaveilla jopa europeleistä. 

Juuri europelit ovatkin omistaja Bill Foleyn tavoite seuralle tulevaisuudessa.

Kesällä Bournemouth on ollut varsin maltillinen siirtojen suhteen ja seuraan on siirtynyt vain muutama nimi, mutta onneksi myöskään lähtijöiden lista ei ole pitkä tai merkittävä. Ainoastaan useista loukkaantumisesta kärsinyt Lloyd Kelly voidaan laskea menetykseksi. Muista lähtijöistä voidaan mainita Suomelle tuttu hyökkääjäkolossi Kieffer Moore, joka siirtyi kauden päätteeksi sarjasta pudonneeseen Sheffield Unitediin. Muiden lähtijöiden sopimus loppui ja he eivät saaneet jatkoa. 

Tulijoiden joukossa on jo viime kaudella seuraan tulleet Luis Sinnisterra sekä Enes Unal, joista molemmat ovat arvaamattomia ja yllätyksellisiä pelaajia. Varsinkin Sinisterran vahvuudet ovat yksi-vastaan-yksi-tilanteissa ja haastoissa.

Nuoret Alex Paulsen, Daniel Jebbison ja Dean Huijsen tulevat vahvistamaan joukkueen runkoa. 

Varsinkin Juventuksesta tullut Dean Huijsen on todella mielenkiintoinen nimi. 

Pelaajan perässä oli useampikin seura, kun Liverpoolin ja PSG:n tiedetään olleen kiinnostuneita Huijsenin palveluksista. 

Viime kauden Huijsen vietti lainalla Romassa Jose Mourinhon alaisuudessa.

Vain viikko ennen kauden alkua Bournemouth ja Tottenham pääsivät yhteisymmärrykseen Dominic Solanken siirrosta Tottenhamiin. 65 miljoonaa puntaa on iso raha, mutta kuka nyt tekee maalit?

Tulevalle kaudelle joukkueen tavoite on selkeä; säilyä sarjassa ja haastaa isompia joukkueita europaikoista. Eikä paikka konfressi-liigassa olisikaan huutava vääryys tai järkyttävän iso yllätys. 

Bournemouthilla on nuori ja kunnianhimoinen joukkue, joka pelaa nopeaa peliä. Varsinkin hyökkäyspään pelaajilla on nopeutta, luovuutta ja taitoa. 

Puolustus on pallollisesti taitava ja laitapuolustajina pelaavat Milos Kerkesz sekä Max Aarons liittyvät nopeasti hyökkäysten tueksi.

Lisäksi puolustuksen keskusta ei myöskään kalpene vertailussa, sillä Marcos Senesi, Illia Zabarnyi, Chris Mepham ja edellä mainittu Dean Huijsen luovat varmuuden tunnetta keskuspuolustukseen. Viimeisenä lukkonaan kokenut Neto. 

Toisen kauden kirous on tuttu varsinkin Pohjois-Amerikan urheilua seuraaville, mutta tänä vuonna nähtäväksi jää millaiseen tulikokeeseen Andoni Iraola todella joutuu. 

Viime kaudella joukkue onnistui kuitenkin voittamaan vakuuttavasti Newcastlen sekä Manchester Unitedin. Kotikentällään Bournemouth pelaa vakuuttavasti ja vapautuneesti.

Ensi kaudella maalinteko saattaa nojata liikaa viime kaudella seuraan siirtyneen Enes Unalin harteille, vaikka apuja hänelle onkin hankittu. Odotamme Bournemouthin viellä hankkivan hyökkäykseen lisävoimaa vai ovatko he nähneet jo tarpeeksi lupaavalta Daniel Jebbisonilta, jonka läpimurtoa on odotettu jo tovi.

Bournemouth todisti viime kaudella joukkuessta löytyvän laatua ja ratkaisukykyä.

Andoni Iraola nojaa kokoonpanossaan tukevasti 4-3-3 muodostelmaan, jossa keskikentän kolmikosta on yksi selkeästi hyökkäävässä roolissa. Tähän rooliin on tarjolla toissa kaudella tehoillut tanskalainen Philip Billing sekä nuori Alex Scott. 

Maalissa aloittaa itse oikeutetusti Neto.

Puolustuslinja vasemmalta oikealle; Milos Kerkesz  - Marcos Senesi - Dean Huijsen - Max Aarons.

Keskikentälle pohjalle pääsee hyvänä syöttelijänätunnettu Lewis Cook sekä keskikentän dynamo Tyler Adams. Kirjoitus hetkellä Adams on edelleen loukkaantuneena.

Keskikentän hyökkäävän kolmikon muodostaa Justin Kluivert - Philip Billing - Luis Sinisterra. Tästä kolmikosta nopeita jalkoja edustaa hyökkääjä legenda Patrick Kluivertin poika Justin sekä jo edellä mainittu Sinnisterra.

Kärjessä vastuuta kantaa Enes Unal.

Unal;

Kluivert - Billing - Sinisterra;

Adams - Cook;

Kerkesz - Senesi - Huijsen - Aarons;

Neto.

Bournemouth on todella viihdyttävä joukkue seurata ja heidän peleissä maaleja tulee molempiin suuntiin. Varsinkaan vetoalyöville  2,5 maalia peliä kohti tulee olemaan tuttu kohde, kun Bournemouth on lapulla. Iraolan tulikoe tulee olemaan toinen kausi, kun muut joukkueet tietävät, miten joukkue tulee pelaamaan. Toisen vuoden aikana usea valmentaja on saanut väistyä menneinä vuosina, mutta emme usko Iraolan saavan kenkää ainakaan huonojen otteiden johdosta, mutta viime kaudella saavutettu 12. sija tulee tippumaan arviomme mukaan yhdellä pykälällä sijalle, 13.  

Kesällä hankittu nuori ja lupaava Dean Huijsen on ehdottomasti seuraamisen arvoinen lupaus. Usean suurseuran tavoittelema pelaaja on iso ja pallollisesti vahva. 

Varsinkin, jos pelaajan kehitys jatkuu tällä tahdilla, niin odotamme Huijsenin ottavan avauskokoonpanon paikan jo ennen joulua. 

Pelaajaa on äärimmäisen viihdyttävä seurata, sillä hänessä on paljon samaa hollantilaiseen Virgil van Dijkin kanssa, sillä kumpikaan pelaajista ei ole raketteja, mutta hoitavat puolustusvelvoitteet todella tyylikkäästi.

Milos Kerkesz on "kirsikoiden" ykkösvaihtoehto vasemmaksi puolustajaksi. Viime kausi oli sisäänajokausi ja tästä kaudesta voimmekin odottaa jotain merkittävää. Vaikka Kerkesz ei otsikoissa paistatellut, niin sen verran hyvin hän viime kaudella pelasi, että Manchester Unitedin huhuiltiin olevan hänen perässään. 

Aktiivisesti hyökkäyksiin nouseva vasuri tarjoaa taustakierroillaan laitureille tilaa ja hakee aktiivisesti keskityspaikkoja, joista saattaa tulla arvokkaita maaliin johtaneita syöttöjä. Milos Kerkesz onkin oiva hankinta puolustukseen neljänneksi tai viidenneksi pelaajaksi, sillä hän kustantaa vain edulliset 4.5milj.!!

Modernissa jalkapallossa Brentfordin toiminnasta on vain pakko pitää. Seuralla ei ole kilpailijoihin verrattaessa mikään suuri budjetti eikä seura  voi taistella kuumimmista nimistä. Seura tekee kuitenkin asioita oikein joukkueen rakentamisessa sekä rekrytoinnissa.  

Viime kausi oli Brentfordille vaikea ja joukkue taistelikin tippumista vastaan melkein viimeisille kierroksille saakka. Aikaisemmalla kaudella nähtyä vapaata ja nopeaa hyökkäyspeliä ei juuri nähty ja usean avainpelaajan loukkaantuminen kaudella, joillakin jopa useamman kerran, näkyi joukkueen otteissa. Tasaisuus uupui ja tehot samalla. 

Joukkue teki uitenkin hyviä hankintoja ja säilyi sarjassa. Viime kauden merkittävin lähtijä oli maalivahtieliittiin nousseen David Rayan lainasiirto Arsenaliin. Tämä onnistuttiin paikkaamaan kuta kuinkin, kun Bundesliigan Freiburgista saapui Hollanin maajoukkueen maalivahti Mark Flekken. Flekken pitikin ajoittain Brentfordia pystyssä torjunnoillaan, mutta ihan Rayan tasoinen maalivahti hän ei ollut. Toinen merkittävä hankinta oli Wolverhamptonista tullut Nethan Collins. Hän nousikin heti avauksen kaveriksi, vaikka otteet ailahtelivatkin kauden aikana. Joukkue menetti jo heti kauden alussa tärkeimmän pelaajansa Ivan Toneyn pitkään pelikieltoon uhkapelirikkomuksen takia.

Brentford pystyikin taistelemaan melkein jokaisen joukkueen kanssa viime kaudella tasaisesti, mutta voitot jäivät uupumaan. Viime kaudella ei juuri merkittäviä voittoja tullut, mutta usean tasaisen pelin joukkue pelasi ja kärsi todella usein maalin tappion. Tästä onkin hyvä lähteä rakentamaan tämän kauden suuntaa.

Brenfordin yllä on liikkunut huhuja Ivan Toneyn myynnistä jo reilun puolentoista vuoden ajan ja aika näyttää, onko siirto Brentfordista suurempiin ympyröihin vain ajan kysymys. Kesällä seura hankki korvaajaksi  Igor Thiagon Belgiasta. 

Varsinaisia lähtijöitä joukkueessa ei oikeastaan ole, mutta paperilla David Raya siirtyi pysyvästi Arsenaliin lainasopimuksen päätyttyä. Myös nuori Fin Stevens lähti joukkueesta Bundesliigan FC St. Pauliin. Nähtäväksi jää, tuleeko Brentford olemaan vielä aktiivinen siirtoikkunan ollessa auki.  Viimeisimpien huhujen mukaan Brentford on lähellä hankkia lisää voimaa Skandinaviasta, sillä Jens Cajuste on yhdistetty lainasiirtoon Napolista Brentfordiin. Brentford on lähellä hankkia myös lupaavan Fabio Carvalhon Liverpoolista.

Ja jääkö Ivan Toney Brentfordiin. 

Huomioitavaa on, että juuri Ivan Toneyn sopimus loppuu ensi kauden jälkeen ja sopimuksen uusiminen ei ole Toneyn aikeissa.

Tulevalle kaudelle Brentford lähteekin paremmista lähtökohdista kuin viime kauteen, vaikka ykköskärjeksi hommattu Igor Thiago loukkaantuikin ja vamma vaati leikkaushoitoa. Igor Thiagon paluu lienee ensi vuoden alussa. 

Ivan Toney on palannut Brentfordin kokoonpanoon ja EM-kisoissakin väläytelyltä hyökkääjältä voidaan odottaa maaleja. Ainoaksi maalintekijäksi Toney ei jää, sillä joukkueesa on hyökkäys- ja ratkaisuvoimaa. Bryan Mbeumo sekä Yonae Wissa ovat olleet tuttuja maalintekijöitä vuosien varrella. 

Viime kaudella joukkue kärsi harmittavan paljon loukkaantumisista ja tasaisten peliotteiden puuttumisesta. Tälle kaudelle lähdettäessä lähtökohdat ovatkin paremmat, sillä Igor Thiagoa lukuunottamatta loukkaantuneita ei ole. 

Brentford on pelannut järkevää ja viihdyttävää jalkapalloa koko Valioliigassa olemassaolonsa ajan ja emme näe mitään syytä, että tämä tulisi muuttumaan. Joukkue on parhaimmillaan nopeissa suunnanvaihdoissa ja vastahyökkäyksissä.

Joukkue luottaa nopeisiin ja ratkaisuvalmiisiin laitapelaajiin, joilta onkin lupa odottaa maaleja. Varsinkin loukkaantumisista kärsineellä Mikkel Damsgaardilla on näytönpaikka tällä kaudella. 

Odotamme Brentfordin peleissä tulevan maaleja suuntaan jos toiseen ja todellakin toivomme Brentfordille nappikautta.

Brentford pelaa nopeaa vastahyökkäyspeliä, jossa kentällinen muodostuu muotoon 4-3-3. 

Tässä muodostelmassa varsinkin laitapuolustajien rooli on iso hyökkäyssuuntaan pelatessa. Molemmat laitapuolustajat ovatkin kärsineet loukkaantumisista viime kaudella ja toivotaan heille ehjää kautta. Keskikentällä pohjalla pelaa joukkueen kapteeni ja taistelun ruumiillistuma Christian Nörgaard. Hänen edessään niin ikään tanskalaiset Mikkel Damsgaard sekä Mathias Jensen. Hyökkäyksessä on vaarallinen kolmikko Kevin Schade, Ivan Toney sekä Bryan Mbeumo.

Unelmakentällinen:

Kevin Schade - Ivan Toney - Bryan Mbeumo;

Mathias Jensen - Mikkel Damsgaard;

Christian Nörgaard;

Rico Henry - Kristoffer Ajer - Nathan Collins - Aaron Hickey;

Mark Flekken.

Vaikka toimituksessa kuinka toivommekin Brentfordin yltävän jopa eurokentille ja pelaavan viihdyttävää jalkapalloa nähdäksemme runsaasti maaleja. Valitettavasti joukkueen nykyrunko on auttamatta kuitenkin liian kapea ja yllä leijuu tummia pilviä Ivan Toneyn lähtemisestä. Joukkue jatkaa samalla sijalla kuin viime kaudella, eli sijoitus tulee olemaan kuudestoista.   

Brentfordissa kaikki seuraavat, mitä Ivan Toney tekee. Valitettavasti hän ei ole suostunut seuran tarjoamaan jatkosopimukseen, vaan haluaa siirron pois seurasta. Tämä vaikuttaa olevan hyväksytty jo seuran sisällä ja häntä on kaupiteltu moneen suuntaan. Nähtäväksi jääkin, että mikä seura nappaa Toneyn. Vai nappaako mikään, sillä Brentford pyytää noin 60 miljoonan punnan korvausta Ivan Toneystä. Älkää ymmärtäkö väärin, sillä Toney ei ole huono jalkapalloilija ja hän on myös todella hyvä viimeistelijä, mutta 60 miljoonaa on paljon pelaajasta, jonka voi saada vuoden päästä ilmaiseksi, kun sopimus päättyy.  

Bryan Mbeumo on taas laitettu keskikenttäpelaajaksi FPL:ssä ja tätä kautta hänen pisteeensä ovat arvokkaampia kuin hyökkääjän pisteet. Mbeumo saattaa pelata yksin myös piikissä, jos hyökkääviä pelaajia ei ole tarjolla tai jos Brentford pelaa kahdella kärjellä, on Mbeumo hyvin usein toinen kärkipelaaja. Pelaaja on saatavilla 7.0milj€:n hintaan, mitä pidämme varsin kohtuullisena. 

Voisimme laittaa tähän myös Ivan Toneyn, mutta emme tiedä, missä Toney pelaa varmasti siirtoikkunan sulkeuduttua. Myös tornimainen erikoistilannepelote Nathan Collins on saatavilla varsin edulliseen 4.5milj. hintaan, joka saattaa olla houkutteleva vaihtoehto heikompia joukkueita vastaan.

Brightonista on tullut kuin yhdessä yössä eräs Englannin valioliigan mielenkiintoisimmista joukkueista. Joukkueessa vilisee toinen toistaan lupaavampia pelaajia ja kun luulimme, että mikään ei voisi muuttua enää kiinnostavammaksi, niin seura päättää palkata ensi kauden managerikseen vain 31-vuotiaan Fabian Hürzlerin.  

Brighton koki viime kaudella todella paljon muutoksia. Etelä-Englannissa sijaitseva satamakaupunki oli ennen tunnettu vain pitkistä hiekkarannoistaan, pitkästä satamalaiturista ja pikkutunneille jatkuvasta yöelämästään.

Kauden2022/23  tuoma menestys nosti odotuksia viime kaudelle, sillä Brighton sijoittui edelliskaudella hienosti sijalle 6. 

Paljon on muuttunut tämän jälkeen Brightonissa ja isommat seurat Chelsea etunenässä ovat vieneet Brightonista kaiken, mitä irti saavat. Ensin lähtivät manageri Graham Potter sekä pari muuta valmentajaa, tämän jälkeen vasen puolustaja Marc Cucurella, häntä seurasi pian Moises Caicedo sekä maalivahti Robert Sanchez. On jopa pienoinen ihme, ettei viime kauden jälkeen Brightonin jättänyt manageri de Zerbi siirtynyt Chelseaan, sillä onhan hänelläkin Brighton-taustaa. 

Ennen viime kautta Brightonista poistui usea tärkeä pelaaja, kuten vielä Alexis McCallister sekä Deniz Undav vain pari pelaaja nimetäkseni. 

Lähtijöitä oli paljon ja tilalle Brighton hommasikin nuoria lupauksia, jotka he voisivat myydä eteenpäin isolla voitolla. Tämä on seuran mentaliteetti ja on jopa ihailtavaa, miten Brighton onnistuu rakentamaan vuosi toisensa jälkeen uuden ja mielenkiintoisen joukkueen. Vaikka joukkueessa olikin runsaasti muutoksia, niin viime kauden yhdettätoista sijaa voidaan pitää pettymyksenä.

Brighton ei olisi Brighton, jos seura ei olisi myynyt pelaajia, mutta tähän mennessä ainoat merkittävät lähtijät ovat olleet Dortmundiin myyty Pascal Gross sekä Southamptoniin palannut Adam Lallana.  Brighton ei myöskään jatkanut isoin odotuksin tulleen Ansu Fatin lainasopimusta.

Sitä vastoin Brighton on kunnostautunut itse siirtomarkkinoilla ja ostanutkin todella mielenkiintoisia pelaajia. Viime kauden lopulla Brighton osti nousevan vasemman puolustajan Valentin Barcon Argentiinasta. Uusi manageri Hürzler on saanut tehdä mieleisiään hankintoja ostamalla muun muassa Feyenoordissa loistaneet Yankuba Mintehin sekä keskikentän pohjaa hallinneen Mats Wieferin. Molemmilla pelaajilla on mahdollisuus murtautua avaukseen jo heti ensimmäisellä kaudellaan. Tämän lisäksi Brighton osti Tanskan pääsarjasta Ibrahim Osmanin, joka oli todella lähellä siirtoa West Hamiin viime talven siirtoikkunassa. Hankinnat pohjoismaista eivät jääneet tähän, vaan IFK Göteborgista mukaan tarttui vielä Malick Yalcouye.

"Uusi kausi, uudet kujeet"- lienee hyvä  sanonta, kun katsotaan Brightonin tulevaa kautta. Brightonin joukkue on vahvistunut reilusti edelliskauteen verrattuna, mutta arvokasta kokemusta joukkueesta on poistunut ja tämä saattaa näkyä ajoittain ailahtelevina esityksinä. Onneksi joukkueessa on kuitenkin vielä ikinuori James Milner pitämässä nuoret kurissa. Odotamme vesikielellä Brightonin kauden avausta sekä kauden suuntaa. Varmaa on, että Brightonin pelit kiinnostavat monia. Eikä sovi unohtaa, että Chelsea kyttää varmasti jo uutta ryöstöään Brightonista.  

Uusi manageri Fabian Hürzler tulee muuttamaan kokoonpanoa sekä kenttämuodostelmaa melkoisesti ja aikaisemmilta kausilta tuttua 4-3-3 tuskin näemme tai Roberto de Zerbin aikana nähtyä 2-4-4, jolloin laitapelaajien rooli korostui ja he pelasivat jopa syvemmällä kuin varsinaiset hyökkääjät. 

Hürzler luottaa 3-4-3 muodostelmaan, jossa on kolme keskuspuolustajaa sekä nousevat laitapuolustajat, jotka pelaavat keskikentän tasolla. Varsinaiset kaksi keskikenttäpelaajaa viihtyvätkin keskikentän pohjalla. Hyökkäys muodostuu kolmesta pelaajasta, jossa on nopeat laitahyökkääjät ja keskushyökkääjä. Tässä näemme Brightonilla mahdollisestikaksi eri tapaa hyökätä, sillä suoraviivaisempi tapa on pitää nuori superlupaus Evan Ferguson kentällä, joka onkin enemmän selkeä ysipaikan pelaaja kun taas ehkä monipuolisemman hyökkäyksen kannalla oleva Joao Pedro,  pelaten kaatuvan-ysin roolia  huomattavasti lähempänä keskikenttäpelaajia, jolloin laitahyökkääjät pääsevätkin enemmän tekopaikoille.

Maalissa Brighton luottaa EM-kisoissa vakuuttaneeseen Bart Verbruggeniin. 

Kolmen miehen keskuspuolustajalinjassa pelaavat Igor, kapteeni Lewis Dunk ja viime kaudella läpilyönyt Paul van Hecke. Vasempana laitapuolustajana aloittaa Valentin Barco, mutta myös Pervis Estupinanin näkeminen ei yllätä. Oikealla puolella näemme monipuolisen oman kasvatin Jack Hinselwoodin. 

Varsinaiset keskikentän pohjapelaajat ovat ahkerasti palloja voittava Carles Baleba sekä pelillinen johtaja Mats Wieffer. 

Hyökkäyskolmikossa näemme tuulennopeat Kaoru Mitoman sekä Hollannissa maaleja mättäneen Yankuba Mintehin. Hyökkääjänä pelaa Joao Pedro.

Kaoru Mitoma - Joao Pedro - Yankuba Minteh;

Valentin Barco - Carles Baleba -  Mats Wieffer - Jack Hinselwood;

Igor- Lewis Dunk - Paul van Hecke;

Bart Verbruggen.

Odotamme Brightonin parantavan viime kauden sijoitustaan ja taistelevan ihan loppuun saakka europelipaikoista, mutta yltävän lopulta vain yhdeksänneksi. Toivottavasti olemme väärässä ja näemme Brightonin korkeammalla, sillä potentiaalia joukkueessa kyllä on!  

Viime kauden alussa lähes pitelemätön Kaoru Mitoma on saanut parannella vaivojaan rauhassa ja uuden valmentajan pelisysteemi suosii Mitoman kaltaista suoraviivaista laitapelaajaa. Voimmekin odottaa Mitoman rikkovan kymmenen maalin rajan tällä kaudella.

Muita mielenkiintoisia nimiä on Brightonin nuoret sekä loukkaantumisesta palaava Evan Ferguson.  

Brightonin joukkue vilisee mielenkiintoisia nimiä ja vielä ei ole julkaistu esimerkiksi harjoituskaudella jo 3 maalia tehneen Yankuba Mintehin hintaa, mutta seuraamme tätä kuumeisesti. Mielenkiintoiseksi pelivalinnaksi nouseekin vasemmalla laidalla viihtyvä Valentin Barco, joka on nimetty puolustajaksi, mutta hän pelaa todella hyökkäävää roolia. Lisäksi hänen hintansa on ainoastaan 4.0milj.!  

Chelsealla on kaikki, mitä menestykseen tarvitaan , mutta huolestuttavinta tulevaisuudessa on, ettei joukkueella tunnu olevan suuntaa tai punaista lankaa, mihin tarrata. 

Pelaajia tulee ja menee sekä valmentaja vaihtuu kausi toisensa jälkeen. Nähdäänkö Frank Lampardin pikainen paluu Stamford Bridgelle vielä tämän kauden aikana?

Viime kaudella Chelsea sai vihdoin parin synkemmän vuoden jälkeen valoa tunnelin päähän Mauricio Pochettinon toimiessa joukkueen managerina. Pochettino johdatti Chelsean hienosti kuudennelle sijalle, mutta tämä ei riittänyt Chelsean seurajohdolle ja Pochettino sai väistyä. Joukkueesta jäi todella sekava kuva viime kauden perusteella, vaikka Chelsea  kärsi useista loukkaantumisista, niin ainoaksi ilopilkuksi nousi Cole Palmerin huikea debyyttikausi.  

Näitähän piisaa ja emme edes tiedä, mistä aloittaa. Chelsea on ollut todella aktiivinen siirtoikkunan aikana eikä merkkejä hidastumisesta näy. Kirjoitushetkellä Chelsean rosterissa on 45 pelaajaa ykkösjoukkueessa, mikä on reilusti liikaa menestyvän joukkueen pyörittämiseen ja pelaajien pitämiseen tyytyväisenä. Toki Chelsea on todella hyvin varautunut mahdollisiin loukkaantumisiin sekä pelikieltoihin. 

Chelsea on ollut todella aktiivinen kesän siirtoikkunassa ja seurastä lähtivätkin pysyvästi Ian Maatsen, Lewis Hall, Omari Hutchinson, Hakim Ziyech, Malang Sarr sekä Thiago Silva. 

Ainoastaan Thiago Silva oli mukana Chelsean kokoonpanossa viime kaudella ja vain hänet voidaaan laskea menetykseksi. 

Chelsean fanit ovat olleet jo pitkään pettyneitä seuran siirtopolitiikkaan myydä omat kasvatit ja Lewis Hallin myynti Newcastleen vain vahvisti fanien tuntoja. Tällä viikolla Chelsean on jättämässä myös viime kaudella vakuuttanut Connor Gallagher, joka lähtee vajaalla 40 miljoonalla eurolla Atletico Madridiin. 

Tulopuolella on perätä yhdenksän pelaajaa ja Chelsean tiedetään olevan kiinnostunut ainakin Atleticon hyökkääjälupaus Samun palveluksista. Tätä siirtoa pidetäänkin varsin todennäköisenä. Vaikka Espanjassa Samua pidetäänkin todella isona lupauksena, on myös hajaääniä kuulunut ja Samua on nimitelty Lukaku 2.0:ksi. 

Ensi kaudella näemmekin, että pelaavatko Lukakut 1.0 sekä 2.0 samassa joukkueessa, sillä Romelu Lukaku on edelleen Chelsean omistama pelaaja, vaikkei olekaan Chelseassa vuosiin pelannut.

Alkavalle kaudelle Chelsea hankki Leicesterissä hyvää työtä tehneen Enzo Marescan uudeksi manageriksi ja Maresca toikin Chelseaan mukanaan Kiernan Dewsbury-Hallin.

Chelsean keskikenttä oli jo ennestäänkin kivikova, joten nähtäväksi jää, tuleeko KDH:lle vastuuta vai jääkö hän sivusta katsojan rooliin. Muista merkittävistä kesän siirroista voimmekin mainita maalinsuulle tulleen  Filip Jörgensenin, joka saapui Villarrealista sekä Barcelonasta saapuneen Marc Guiun. Hän tosin saattaa päätyä vielä lainelle jonnekin.

Puolustus vahvistui Fulhamista saapuneella Tosin Adarabiyolla, josta oli tiettävästi kiinnostunut useampikin seura. Chelsean tarjous ja haaste oli kuitenkin paras.

Chelsea on tehnyt myös uuden kaappauksen puolustukseensa vahvistamalla rivejään Boca Juniorsin Aaron Anselmolla. Anselmolle on povattu todella valoisaa tulevaisuutta jo pitkään ja nähtäväksi jääkin, milloin Anselmo pääseekin tekemään Valioliiga-debyyttinsä.

Odotamme Chelsean kuitenkin vielä hankkivan ainakin Samun Atleticosta 35 miljoonan euron hintaan. 

Chelsean ostojuhlille ei näy tulevan loppua, sillä Fabrizio Romano kertoo Chelsean olevan lähellä "uudeksi Thibault Courtois'ksi" tituleeratun Mike Pendersin hankintaa Genkistä sekä kääntäneen katseensa jo takaisin Brasiliaan Gabriel Mecin toivossa. 

Ja kun mikään ei riitä, niin kirjoitushetkellä tulee uutinen, että Chelsea on hankkinut uudeksi laiturikseen Pedro Neton Wolverhamptonista. Taloudellisen reilun pelin säännöt on tehty heikkoja varten ja ne eivät koske Chelseaa!

Chelsean alkukausi on ollut todella vaikea ja voittoja ei ole juuri tullut. Chelsean managerit ovat tottuneet olemaan tiukan vakan alla ja pesti onkin ollut todella tuulinen. Toivomme, että Enzo Maresca saa aikaa tuoda omia juttuja ja tapojaan Chelseaan, sillä managerin jatkuva vaihtaminen ei ole kannattavaa. Koemme, että Chelsea on tuuliajolla ja seuraa johdetaan ilman todellista tietämysytä EUROOPPALAISESTA jalkapallosta.   

Chelsealla on laaja kokoonpano,  mistä valita pelaajia. Tämä aiheuttaa varmasti kateutta muiden seurojen suunnalta, mutta Chelsean manageri on haastava paikka ja omistaja Todd Boehly odottaa menestystä.

Maalinsuulle Chelsea hankki Filip Jörgensenin tuomaan kilpailua avaavan maalivahdin tontille ja hän aloittaakin joukkueen ykkösmaalivahtina. Kakkosmaalivahdiksi pudonnut Robert Sanchez odottaa kuitenkin vuoroaan ja varmasti saa rutkasti vastuuta kauden aikana. 

Chelsean puolustuksessa on pelaajia, mistä valita  laidasta laitaan ja Chellsealla onkin laittaa maajoukkuetason pelaaja joka paikalle. Vasemmalla puolustukseen on tarjolla muun muassa EM-kisoissa loistanut Marc Cucurella, Englannin maajoukkueessakin esintynyt Ben Chilwell sekä viime aikoina vasempana puolustaja pelannut Malo Gusto, joka pystyy pelaamaan myös oikealla. 

Keskuspuolustukseen on myös tarjolla maajoukkuetason pelaajia, sillä keskeltä löytyy Levi Cowillin, Wesley Fofanan,Benoit Badiashilen sekä Axel Disasin kaltaisia maajoukkuetähtiä. Tähän kun lisätään vielä kesällä tullut Tosin sekä oma kasvatti Trevoh Chalobah, josta seura pyrkii pääsemään eroon. Oikealle puolustukseen on tarjolla viime kaudella väläytellyt Malo Gusto sekä paljon loukkaantumisista kärsinyt Reece James.

Keskikentälle pelaajia on melkein koko joukkueellinen, mutta keskikentän pohjan muodostavat viime kaudelle hankitut Romea Lavia, Enzo Fernandez sekä Moises Caicedo.

Hyökkääviin rooleihin Chelsealla on vara valita pelaajista, mutta vasemmalle laidalle parhaisiin kuuluu edelleen konkari Raheem Sterling sekä aikanaan todella isolla rahalla hankittu Mykhailo Mudryk, jonka läpimurtoa valioliigatasolle on odotettu. Hyökkäävässsä roolissa ns."kymppipaikalla" taistelevat Christopher Nkunku sekä viime kauden sensaatio Cole Palmer, joka pelaa useasti myös oikealla laidalla. 

Oikealla laidalla hänen kanssaan peliajasta taistelee Noni Madueke.

Piikkiin Chelsea voi laittaa viime kaudella paikkoja urakalla hukanneen Nicolas Jacksonin tai vielä siirron vahvistumista odottavan Joao Felixin.

Jackson;

Sterling-Nkunku-Palmer;

Enzo - Caicedo

Cucurella - Cowill - Fofana - James

Jörgensen.

Chelsealla on kaikki mahdollisuudet taistella jopa mestaruudesta tai vähintään Mestarienliigapaikasta. Joukkueen kokoonpano on laaja, monipuolinen ja laadukas. Joukkueen sielu on kuitenkin hukassa ja näemme kentällä 11 pelaajaa, jotka ovat kentällä ainoastaan rahan takia. Chelsean identiteetti on ollut hukassa jo hyvän aikaa ja emme näe tämän palautuvan yhdessä yössä. 

Chelsea toistaaa liian usein samaa kaavaa ja voimme nähdä kauden ensimäiset valmentajapotkut hyvinkin pikaisesti. Arvioimme Chelsean tason riittävän sijalle 11. tulevalla kaudella. 

Cole Palmer on Chelsean pelin sielu ja tulosvastaava. Ilman Palmerin todella mahtavaa viime kautta Chelsea olisi ollut vaarassa jopa tippua sarjasta ja katseet kääntyvätkin tähän kauteen. Kiusaako Cole Palmeria toisen kauden kirous vai näyttääkö hän olevan Englannin uusi supertähti?  

Tähän olisi todella helppoa nostaa Cole Palmer, sillä sen verta uskomaton hänen viime kautensa oli pelaajan kerätessä yli 240 FPL pistettä.  Odotammekin Cole Palmerin olevan ylipelattu ja hänen hieman kallis hintansa 10.5milj. vaikuttaa ostopäätökseen sekä pelivinkkiin. 

Viime kaudella pahoista loukkaantumisista kärsinyt Christopher Nkunku on tehnyt näyttävän paluun ollen Chelsean paras maalintekijä harjoituskaudella. Nkunkun valintaa puoltaa hänen huokea hintansa 6.5milj.  sekä hänen pelipaikkansa, joka löytyy keskikentältä tällä kaudella.

Oliver Glasner palautti uskon Crystal Palacen faneille ja joukkuetta seuraaville. Vaikka Crystal Palacesta ei juuri pitäisi, niin viime kaudella joukkueen pelejä oli todella ilo katsoa, sillä kohonnut itseluottamus ja peli-ilo välittyi TV:n välityksellä kotikatsomoihin.   

Mennyt kausi oli todella kaksijakoinen Crystal Palacelle. Alkukaudella joukkue pelasi todella tarkkaa puolustuspeliä ja varjeli omaa maaliaan kuin juoppo pulloaan. Sitten Valioliigan vanhin manageri Roy Hodgson sai väistyä ja tilalle tuli Saksassa jo vuosia hyvää työtä tehnyt Oliver Glasner ja kaikki kirkastui. Crystal Palace alkoi pelaamaan jalkapalloa, jopa halliten palloa selkeästi useita joukkueita vastaan. Loppukaudesta Palace oli todella paha vastustaja monelle ja se hakikin hyviä voittoja. Kauden lopussa suorastaan tuhoa kylvänyt kolmikko Eberchi Eze - Jean-Philippe Mateta - Michael Olise oli ilo silmälle ja kun he olivat pallossa, niin he olivat aina vaarallisia ja arvaamattomia.   

Merkittävin pelaajasiirto kesän siirtoikkunassa on Crystal Palacesta ulospäin. Michael Olise vakuutti viime kaudella kaikki ja pelaajalla riitti ottajia, eikä hinnastakaan ollut kyse, sillä Bayern Munchen maksoi Olisen sopimuksen irtisanomiskorvauksen suoraan mukisematta. Muista lähtijöistä voimme mainita ainostaan konkaripelaaja James Tomkinsin, paljon loukkaantumisista kärsineen Nathan Fergusonin sekä paikkaansa etsineen Jairo Riedewaldin. 

Tulopuolella seuraan on muutama mielenkiintoinen nimi. Oliver Glasner saikin houkuteltua sopimustaistelussa Lazion kanssa olleen Daichi Kamadan Lontooseen sekä entisen Barcelona-puolustajan Chadi Riadin Real Betisistä. Viime viikolla seuraan saapui nopea ja härkämäinen Ismaila Sarr, jolla on vuosien kokemus Englannin pelikentiltä Watfordin paidasta. Varsinkin Kamadan siirto on hyvin mielenkiintoinen, sillä Glasner tietää, mitä saa. Kamada loisti hänen alaisuudessaan Frankfurtin paidassa ja Glasner kaavaileekin juuri Kamadasta Olisen korvaajaa.

Tämän viikon siirtohuhuissa Palacesta viedään ulos myös EM-kisoissa loistanutta Marc Guehia, mutta siirron toteutuminen vaatisi todella ison summan rahaa.

Odotukset tulevaan kauteen ovatkin katossa ja mielenkiinnolla odotamme, että näemme uudistuneen Crystal Palacen kentällä. 

Joukkue pelasi iloista ja arvaamatonta hyökkäyspeliä viime kauden lopulla ja usea pelaaja löysikin itsensä varsin uudelta paikalta kentällä kuten tulevaisuuden lupaus Tyrick Mitchell, joka on aikasemmin tunnettu ennen kaikkea hyvästä puolustuspelaamisestaan. Yllätti hän monet, kun hänestä tuli jopa eräänlainen uhka laitapuolustajille  vahvoilla ja energisillä nousuillaan. Vastaavasti toisella laidalla pelannut Daniel Munoz oli niin ikään vakuuttava ja todella mielenkiintoinen pelaaja FPL pelaajien keskuudessa. Palacelta on lupa odottaa selkeää tasonnostoa aikaisempiin kausiin verrattuna.

Palacella on varsin laadukas, mutta kapea materiaali ja ensi kaudella nähdäänkin mukava uudistus Crystal Palacen pelityylissä, sillä aikaisempien vuosien aikana Palace on totuttu näkemään 4-4-2, 4--4-1-1 sekä 4-3-3 muodostelmissa. 

Oliver Glasner nojaakin pelitavassaan rohkeaan pallonhallintaan ja lyhytsyöttöpeliin. Aikaisemman neljän pelaajan puolustuslinjan tilalle on tullut viiden puolustajan linja, jossa laitapakit pelaavat niin kutsuttuina "wing-backeinä" ja hyökätessä he pelaavat jopa laitalinkin roolissa.  Puolustuksen keskustassa pelaa pallovarmat Chadi Riad, Joachim Andersen sekä Marc Guehi. Uskon, että myös Chris Richardsille riittää vastuuta.

Maalissa joukkueella on kaksi hyvää maalivahtia ja päivän kunto ratkaisee, pelaako Dean Hendersson vai Sam Johnstone maalilla. Molemmilla maalivahdeilla on kokemusta Englannin maajoukkueesta.

Keskikentän pohjalla on kaksi pelaajaa, joissa roolinjako on selkeä, sillä Jefferson Lerma tai Cheick Doucoure keskittyvät voittamaan pallon joukkueelleen ja pelinteko jääkin Adam Whartonin tai Will Hughesin vastuulle. 

On ilo nähdä, että hyökkäys muodostuu yhdestä selkeästä keskushyökkääjästä sekä kahdesta hyökkäävästä keskikentästä. Joukkueen ollessa pallossa laitapuolustajat Mitchell sekä Munoz nousevat pelaamaan laitalinkkiä ja tukevat hyökkäystä.

Kärjessä aloittaa viime kaudella 15 maalia tykittänyt Jean-Philippe Mateta, mutta tulemme myös näkemään Odsonne Edouardin pelaamassa kärjessä.  Hyökkäävinä keskikenttäpelaajinä nähdään unelmakokooonpanossa yllätyksellinen Eberechi Eze sekä arvoituksellinen Daichi Kamada.

Mateta;

Eze - Kamada;

Mitchell - Doucoure - Wharton - Munoz;

Riad - Andersen - Guehi;

Hendersson.

Crystal Palace varmistaa jo hyvissä ajoin paikkansa Valioliigassa, mutta materiaalinen rajallisuus estää todellisen taistelun euro-paikoista. Arvioimme Crystal Palacen sijalle 10., mutta kaventavan eroa kärkeen. Palace tuleekin yllättämään monet ja pelaamaan viihdyttävää peliä eikä viime kauden varma under-joukkue ole enää entisensä.  

Crystal Palacella on arvoituksellinen hyökkäys ja kärjen takana hääriikin todella arvaamaton taitopelaaja Eberechi Eze. Jo aikaisemmin useat Palacen hyökkäykset kulkivat hänen kauttaan, mutta Glasnerin uudessa järjestelmässä hänen pallolliset taidot nousevat uudelle tasolle.   

Palacella on useita hyvä budjettivaihtoehtoja, mistä valita, sillä Eberechi Ezen hinta on vain 7.0milj. Viime kaudella maaleja mättänyt Mateta on 7.5milj. arvoinen, mutta pelaamme valtaosaa vastaan ja kohdistamme katseemme Daichi Kamadaan tai Munoziin. Kamadan hinta 5.5milj. houkuttelee, mutta Ricardo Munoz on puolustaja ja hänen hintansa on hieman edullisempi, vain 5.0milj. Juurikin Glasnerin pelityyli antaa vapauksia Munozille nousta ja tulemmekin näkemään häneltä uudet tehdot hyökkäyspäässä.  

Sean Dychen joukkueet ovat tunnettuja "perusbrittifutis"-joukkueita, jotka seuraavat uskollisesti 4-4-2 muodostelmaa. Joukkueet ovat fyysisiä ja luottavat ainakin yhteen voimakkaaseen kärkeen, joka voittaa pääpalloja. Dychen joukkueissa ei lusmuilla ja pelaajat taklaavat kovaa ja ahkerasti. Dychen pelitapa ei ole heikoille. Tätä kaavaa myös Everton noudattaa, mutta hieman modernimman jalkapallon suosimalla tavalla. Ja voimme nähdä kentällä jopa 4-4-1-1 muodostelman  

Viime kausi oli Evertonille vaikea ja siitä varjostivat monet vastoinkäymiset ,joista kirkkaasti mieleen tuleekin ongelmat FFP-säännön kanssa. Evertonilta vähennettiin viime kaudella sarjapisteitä, sillä seura ei pystynyt seuraamaan taloudellisia reilunpelin sääntöjä. 

Everton pelasi tyylilleen uskollisesti todella suoraviivaisesti ja fyysisesti, mutta tulokset antoivat odottaa itseään ja pelit saattoivat kaatua epäonneen tai pelaajien henkilökohtaisiin virheisiin. Joukkue ei ollut tehokas, vaikka ykköskärki Dominic Calver-Lewin olikin ehjänä osan kaudesta. Everton vahvisti kärkeään myös hankkimalla Beton Udinesesta. Beto on kuin suoraan Sean Dychen pelikirjasta, sillä hän on iso,nopea ja vahva. Täydellinen pelaaja juuri Sean Dychen pelikirjaan. Valitettavasti Beto ei ollut kovin tehokas, mutta oli hänestä paljon apua joukkuelleen.

Evertonilla on ollut tiukka talouskuuri kesällä ja seurasta lähtivätkin viime kauden tukipelaaja Amadou Onana Aston Villaan sekä rikkonaisen kauden pelannut Ben Godfrey, joka siirtyi puolestaan Italian Atalantaan. Viimeisen merkittävän myynnin Everton teki, kun nuori lupaus Lewis Dobbin vaihtoi Aston Villan riveihin, josta vaihdossa tuli puolustava keskikenttäpelaaja Tim Iroegbunam. 

Everton vahvisti puolustustaan Lyonissa vakuuttaneella tornimaisella Jake O'Brienillä.

Hyökkäypään vahvistuksiksi voidaan laskea Jack Harrisonin lainan jatkon sekä Napolista saapuneen niin ikään laitapelaaja Jesper Lindström. Hän ei onnistunut läpilyönnissään Italian kentillä, mutta Saksassa ollessaan hän oli vikkelä ja viekas. Hyökkäyspään hankinnat eivät jääneet tähän, vaan Marseillesta hankittiin toissa kaudella Sheffieldissä loistanut Iliman N'Diaye.

Tulevalle kaudelle Everton saa melkoisen kannustimen, sillä joukkue jättää legendaarisen Goodison Parkin taakseen ja siirtyy kokonaan uudelle stadionille Bramley-Moore Dockille. Uusi stadion on saanut nimekseen Everton Stadium.

Everton on vahvistanut tiivistä joukkuettaan ja Sean Dychen joukkue pelaa tehokkaasti, mutta kärkikahinoihin Evertonilla ei ole asiaa, vaan joukkue löytyykin kaavailuissamme alemmasta keskikastista. Evertonin joukkue on tarpeeksi laadukas, jottei seuran pitäisi ainakaan tippua, mutta nähtäväksi jää, löytääkö Dominic Calvert-Lewin tehonsa ja pysyykö hän ennen kaikkea ehjänä. 

Ensi kaudella Everton on vahvistanut keskikaistaansa ja keskuspuolustuksessa onkin todelliset jätit, sillä Jarrad Brantwaite on 195 cm ja Jake O'Brien 197 cm, joten keskityspalloilla ei lähtökohtaisesti kovin montaa maalia Everton päästä. Hyökkäyksessä on myös enemmän laajuutta, joten Everton voi haastaa keskikastin joukkueet tasapuolisesti.

Sean Dychen unelma-avauksessa on isoja ja fyysisiä pelaajia, joiden varaan voidaan laskea ja pitkää palloa heittää. Dyche asettaakin avauksensa muotoon 4-4-1-1. 

Everton ei ainakaan keskikaistaansa kaadu, sillä puolustuksen johtajana toimii Englannin maajoukkueen Jordan Pickford ja hänen edessään luutivat lupaavat Branthwaite sekä O'Brien. Puolustuksen laidoilla ovat hyvin hyökkäyksiä tukemaan nousevat Vitalii Mykolenko sekä lupaava skotti Nathan Patterson. 

Keskikentänkeskustassa pelaavat vahvat taistelijat Abdoulaye Doucoure ja veteraani Idrissa Gueye. Sean Dyche varmasti toivookin, että Aston Villasta tullut Tim Iroegbunam on kauden loppuun mennessä syrjäyttänyt jomman kumman kokeneesta kaksikosta.

Harva uskoisi, että Evertonin vahvuus saattaa piillä jopa hyökkäyspelissä, sillä laidoilla pelaavat ikuinen luottopelaaja Dwight McNeil ja Jack Harrison, mutta uuden pelaajan Jesper Lundströmin pitäisi saada vastuuta myös mukavasti. 

Kärjen alla kovaa työtä tekee ja pääpalloja voittaa Beto ja piikissä pelaa itseoikeutetusti Dominic Calvert-Lewin, silloin kun hän on ehjä.

Calvert-Lewin;

Beto;

Lundström - Doucoure - Gueye - Harrison;

Mykolenko - Brainthwaite - O'Brien - Patterson;

Pickford.

Uusi stadion on mukava lisä Evertonin kauteen ja tämä varmasti helpottaa Evertonia taloudellisesti. Joukkue on kuitenkin auttamatta liian kapea ja loukkaantumiset saattavatkin vaikuttaa joukkueen vireeseen dramaattisesti. Emme usko, että Evertonia uhkaa tippuminen, jos joukkue ei menetä pisteitä, mutta europelitkin jäävät kyllä kaukaiseksi haaveeksi. Arviomme Evertonin yltävän tulevalla kaudella sijalle 15.  

 Joukkeen kasvot ja tukipilari Jordan Pickford on kenties tärkein yksittäinen pelaaja Evertonissa. Pickford on äänekäs ja johtaa puolustustaan aktiivisesti sekä kovaäänisesti. Jos Pickford loukkaantuu, niin joukkue on todella nesteessä, polvia myöten.  

Everton tarjoaa FPL pelaajalle melko vähän vaihtoehtoja, mutta löysimme kuitenkin pelivinkin. Vasen puolustaja Vitalii Mykolenko on Evertonin kantavia voimia ja hän nouseekin tukemaan hyökkäyksiä aktiivisesti. Molemmat kärkipelaajat Evertonilla ovat vahvoja pääpelaajia, mikä lieneekin pääsyvaatimus Sean Dychen joukkueeseen. Emme olisi yllättyneitä, jos juuri Mykolenkon keskityksistä syntyisikin maaleja myös hyökkäyspäähän. Mykolenkon hankintaa tukee pelaajan edullinen hinta vain 4.5milj.!  

Fulham on luotettavissa käsissä ja manageri Silva on myös hyvin viihtynyt Lontoossa, vaikka pari kertaa vuodessa Fulham saa kyselyitä manageri Silvasta. Hänellä on ollut aikaa rakentaa Fulhamista hänen näköisensä joukkue. Fulham pelaa aktiivista jalkapalloa, jota on viihdyttävää seurata. Pelaajat liikkuvat ahkerasti ja vapaata paikkaa haetaankin heti, kun syöttö on lähteyt jalasta. Juoksuvoimaisuus on ollut Fulhamin valtti jo vuosia.  

Voittojen puute pudotti Fulhamin alempaan keskikastiin, sillä joukkue ei saanut koko kauden aikana kuin kahdesti peräkkäisen voiton edellisen jälkeen ja varsinaisia voittoputkia ei nähty. Pelillisesti Fulham oli viihdyttävä, mutta ikuinen murheen kryyni on ollut maalinteko. Tämä toki sai pienen muutoksen, kun kauden lopulla Rodrigo Muniz löysi maalinjyvänsä. Nähtäväksi jää, jatkuuko maalien teko myös tulevalla kaudella?  

Fulham koki kesällä suuren menetyksen, kun keskikentänpohjalla viihtynyt Joao Palhinha siirtyi Bayern Muncheniin. Siirto tuskin tuli kenelläkkään yllätyksenä, sillä Bayern oli lähellä hankkia Palhinhan jo tammikuussa ja siirto jäikin muhimaan seurojen välille. Toinen merkittävä lähtijä on Chelseaan loikannut Tosin Adarabioyo. Muista lähtijöistä voimme mainita ajoittain väläytelleen Bobby Cordova-Reidin, varamaalivahti Marek Rodakin sekä jo hieman ikääntyneen Tim Reamin, joka suuntasi takaisin ison veden taakse MLS-sarjaan.

Fulham ei ole vielä hankkinut Joao Palhinhalle korvaajaa, mutta huhuissa seuraan on yhdistetty Manchester Unitedin Scott McTominay. Tähän mennessä ainoat merkittävät tulijat ovat Villarrealista saapunut Jorge Cuenca, takavuosien teinitähti ja oma akatemiakasvatti Ryan Sessegnon sekä Arsenalista saapunut Emile Smith-Rowe. Varsinkin Smith-Rowelta on lupaa odottaa tasonnostoa ja jopa paluuta Englannin maajoukkueeseen.

Fulham lähtee parantamaan viime kauden sijoitustaan ja nojaa vahvasti brasilialaistensa Andreas Pereiran, Willianin sekä Rodrigo Munizin onnistumisiin. Viime kaudella edukseen esiintynyt ja Brasilian maajoukkueessakin nähty Rodrigo Muniz nousi Fulhamin ykköshyökkääjäksi. 

Tulevalle kaudelle Fulham pääsee pelaamaan remontoidulle Craven Cottagelle ja varsinkin kotikentältä mökkiläisten odotetaan ottavan ison osan pisteistään. 

Fulham on pelannut koko aikansa Marco Silvan alaisuudessa 4-5-1 muodostelmalla, jossa joukkue luottaa juoksuvoimaisiin pelaajiin. Emme usko tämän muuttuvan, sillä uusista hankinnoista Ryan Sesssegnon on nopea pelaaja ja yllätyksellinen Emile Smith-Rowe on myös vikkelä. Andreas Pereira on noussut Fulhamissa miltei kulttipelaajan asemaanja häntä tuskin siirretään avauksesta helpolla, joten Smith-Rowe saatetaankin nähdä laidalla. Fulham on kuitenkin monipuolisempi kuin edellisellä kaudella ja odotamme Fulhamin paikkaavan Palhinhan jättämän aukon. 

Marco Silva luottaa tuttuun 4-5-1 muodostelmaan, jossa keskikenttä jakautuu kahteen puolustavaan ja kolmeen hyökkäävään pelaajaan. Vaikka pelitapa säilyykin viime kaudesta, on muutoksia tulossa, sillä Joao Palhinha on iso puuttuva palanen tämän kauden avauksesta.

Hän muodostikin todella aktiivisen ja työteliään duon Harrison Reidin kanssa. 

Maalinsuulla Fulham luottaa kokemukseen,sillä Arsenalista tullut Bernd Leno on palannut tasolleen ja kuuluu Valioliigan maalivahtieliittiin.

Fulhamin peli perustuu kovaan fyysiseen työhön ja varsinkin laitapuolustajien rooli on iso pelitavassa, jossa molemman puolen puolustajat nousevat aktiivisesti tukemaan hyökkäyksiä sekä tekevät tilaa muille pelaajille taustakierroillaan. Fulhamin onni on, että Antoinee Robinson sekä Timothy Castagne ovat todella työtelijöitä pelaajia. Puolustukseen keskustaan on hyvä asettaa tasapainoa. Pitkänhuiskea Issa Diop sekä nopea jalkainen Calvin Bassey takaavat puolustuksen tasapainon. 

Keskikentän puolustaviin rooleihin odotamme Fulhamin vielä vahvistavan joukuettaan, mutta ilman vahvistusta mahdollisista vahvistuksista Fulhamilla on asettaa puolustaviin rooleihin edellä mainittu Reed ja serbialainen Sasa Lukic. 

Fulham on vahvistanut hyökkäyspäätään viime aikoina varsin mukavasti ja odotamme Evertonista tulleen Alex Iwobin jatkavan vasemmalla laidalla. Iwobi palasi parin kauden takaiselle tasolleen juuri Fulhamissa vaikeiden Everton vuosien jälkeen. Emme ole kuitenkaan yllättyneitä, jos näemme veteraanipelaaja Willianin tai Ryan Sessegnonin saavan näytönpaikkansa tällä kaudella. 

Varsinaisen hyökkääjän takana vapaassa roolissa pelaa keskikentän kapellimestari Andreas Pereira, jonka kikkapankista löytyy viiltäviä syöttöjä sekä vaarallinen oikea jalka. Nostamme oikealle laidalle avaukseen Arsenalista hankitun monipuolisen Emile Smith-Rowen, jolle tuleva kausi on todellinen näytönpaikka.

Yksinäisenä kärkenä jatkaa viime kaudella oivaan maalivireeseen yltynyt Rodrigo Muniz, josta saattaakin hioutua Fulhamin timantti vuosiksi eteenpäin.

Muniz;

Iwobi - Andreas - Smith - Rowe;

Reed - Lukic;

Robinson - Bassey - Diop - Castagne;

Leno.

Viime kaudella Fulhamilta uupui tasaisuutta otteistaan, mutta joukkue on pysynyt hyvin kasassa viime kaudesta ja jopa vahvistunut hyökkäyssuuntaan. Toimitus uskoo mökkiläisten parantavan suoristustaan viime kaudesta ja yltävän sarjassa sijalle 12.  

Arsenalista saapunut Emile Smith- Rowe on todella hyvä kaappaus Fulhamilta ja siirtoa voidaan pitää miltei yllätyksenä. ESR on ollut jo vuosia Arsenalin vakiopelaajia ja joukkuetta seuraavat ovatkin odottaneet hänen todellista läpimurtoaan jo vuosia. Vanha hän ei kuitenkaan ole ja mahdollinen läpimurto kansainväliselle tasolle saattaakin tapahtua juuri Fulhamissa. 

Iso, nopea ja arvaamaton - Rodrigo Muniz. 

Jos hän jatkaa yhtään siitä, mihin hän viime kaudelle jäi, niin tästä kaudesta on tulossa todellinen jättipotti hänelle. Viime kaudella tehdyt 14 maalia kertovat pelaajan tasosta ja Muniz tekikin lyhyeen ajanjaksoon 97 FPL pistettä.

Mainistsemisen arvoinen nimi voi olla myös puolustajaksi merkitty Ryan Sessegnon, joka oli miltei pitelemätön edellisellä kerrallaan Fulhamissa. Sessegnonin hintakin on vain 4.5milj. , mutta hän aloittaa vuoden vaihtopelaajan roolissa. Emile Smith-Rowe ei myöskään ole huono hankinta kunhan vireeseen pääsee, sillä pelaajan hinta on alhainen 5.5milj.

Vaikka Ipswich Town ei ole pelannut vielä peliäkään Valioliigassa, on joukkueen ympärillä kuhinaa riittänyt. Traktoripoikien manageri Kieran McKennasta on ollut kiinnostunut niin Englannin maajoukkue kuin Chelsea ja Manchester United. Sen verran mahtavaa työtä hän on Ipswichissä tehnyt. McKennalla on kokemusta Manchester Unitedin taustavalmentajana ja harva muistaa, että hän siirtyi Ipswichiin vasta 2021, jolloin Ipswich pelasi ykkösliigassa.  

Viime kaudeksi Ipswich Town nousi ykkösliigasta vasta mestaruussarjaan ja kauden päätteeksi juhlittiinkin jo nousua Valioliigan parrasvaloihin. Joukkueen kausi oli jatkuvaa parannusta ja alkukaudesta ei voitu edes päätellä, saati uskoa, Ipswichin pelaavan ensi kaudella Valioliigassa. Paikka Valioliigaan varmistui suoran nousijan paikalta. Joukkueessa oli monia onnistujia, mutta Ipswichin seuraajat tietävät, että aina voidaan odottaa maalia, kun Leif Davis saa pallon. Nimittäin Leif Davis auttoi Ipswichiä pitämään maalinsa puhtaana 23 kertaa, samalla hän teki kolme maalia ja antoi huikeat 14 maaliinjohtanutta syöttöä. Eikä tässä vielä kaikki, sillä saattoihan Davis tehdä pari omaa maaliakin. 

Viime kaudella Ipswichillä oli onnistujia laajalla rintamalla, mutta esiin voidaan nostaa täksi kaudeksi pysyvällä siirrolla tullut Omari Hutchinson ja tukullisen maaleja tehtailleet Nathan Broadhead sekä Conor Chaplin.

Tulee muistaa, että kaksi kautta sitten Ipswich pelasi vasta Ykkösliigaa ja joukkueen materiaalia ei olla vielä suunniteltu Valioliigaan. Ipswich on ollut varsin aktiivinen kesällä ja tehnyt hyvin läksynsä, sillä Ipswich onnistui kaappaamaan Hullissa viime kaudella vakuuttaneet Jacob Greavesin sekä lainalla Hullissa pelanneen Liam Delapin. 

Delap on varsinkin mielenkiintoinen pelaaja, sillä hänestä on saarilla puhuttu jo tovi eikä ainoastaan sen takia, että hän on toisen polven jalkapalloilija, vaan hänen hyökkäystaitojensa mukaan. Ei ole ihme, että Manchester City sisällyttikin siirtoon takaisin osto-oikeuden. 

Hankinnat eivät jääneet tähän, sillä maalinsuulle siirtyi Burnleyssä viime kauden lopulla ykkösmaalivahdiksi noussut Arijanet Muric, jolla niin ikään on historiaa Manchester Citystä. Muita merkittäviä hankintoja ovat Chelseasta ostettu Omari Hutchinson sekä West Hamista saapunut laitapuolustaja Ben Johnson.

Ainoa merkittävä menestys oli Charltoniin siirtynyt Gassan Ahadme.

Ipswich on aina mukava saada takaisin Valioliigaan ja olemmekin varmoja, että seura yllättää vielä monet iloisella pelityylillään. Isolla mielenkiinnolla seuraammekin, että millainen taktinen velho Kieran McKennasta paljastuu, sillä vaatimustaso on Valioliigassa aivan toisella tasolla, mitä se on ollut aikaisemmilla kausilla.   

Kieran McKenna luottaa tiukkaan puolustukseen sekä vikkeliin, paikkaa vaihtaviin hyökkäyspelaajiin. Paperilla joukkue pelaa 4-3-3 muodostelmalla, jossa tärkeäksi palaseksi nousee vasen puolustaja Leif Davis. Tästä kertoo myös uusi hankinta Ben Johnson, joka oli West Hamissa enemmän puolustavan puolustajan roolissa, vaikka häneltä löytyykin jalkoja pelata myös ylöspäin. 

Joukkueen ykkösmaalivahtina tulee pelaamaan Arijanet Muric. 

Muricin edessä on kaksi tornia pitämässä huolen, etteivät keskitykset löydä helposti perille. 

Jacob Greaves nimitettiin suurimmaksi syyksi siihen, miksi Hull pelasi niin mahtavan viime kauden. Toppariparina hänellä pelaa Luke Woolfenden. Molemmat ovat mukavasti yli 190 cm pitkiä torneja. 

Keskikentän pohjalla näemme eqyptiläisen Sam Morsyn sekä takavuosien Ballon d'Or- kanditaatin Massino Luongon. Tämän jälkeen pääsemmekin kenties mielenkiintoisimpaan eli hyökkäyspeliin. Kunhan Nathan Broadhead kuntoutuu, tulee hän ottamaan paikkansa vasemmalta laidalta. Kärkipelaajan alla tulee pelaamaan Conor Chaplin, mutta siellä hän viihtyy vain nimellisesti, sillä hän tulee viihtymään laajalla säteellä viimeisellä kolmanneksella. Oikealle laidalle on tarjolla viime kaudella läpimurtonsa tehnyttä Omari Hutchinsonia, jolla on potentiaalia nousta ihan maajoukkueeseen saakka.

Kärjessä tulee aloittamaan niin ikään toisen polven jalkapalloilija George Hurst, mutta olemme varmoja, että Liam Delap tulee saamaan roimasti näytönpaikkoja.

Delap;

Broadhead - Chaplin - Hutchinson;

Luongo - Morsy;

Davis - Greaves - Woolfenden - Johnson;

Muric.

Povaamme Ipswichistä koko sarjan valopilkkua ja suurinta yllättäjää ja uskommekin, että joukkue selviää putoamisuhasta jo melko aikaisessa vaiheessa. Ipswichillä on kaikki, mitä vaaditaan keskikastiin, mutta joukkueen materiaali ja taso ei vielä riitä europeleihin tai taisteluun europaikoista. Ipswich tulee kuitenkin pelaamaan itsensä moniin sydämiin ja arviomme heidän olevan lopulta 14.  

Ipswichillä on muutama mielenkiintoinen pelaaja, joita kannattaa seurata. Suosittelen tarkkailemaan isoa puolustajaa Greavesia, Delapia, Davisia, Hutchinsonia ja aikanaan lasaretista palaavaa Brroadheadia, mutta kukaan heistä ei ole kauden kasvo, vaan me seuraamme Kieran McKennaa. 

Tästä managerista on puhuttu ja hänen pelifilosofiansa perustuukin tiukkaan pallonhallintaan, vapaisiin rooleihin sekä liukkaaseen hyökkäyspeliin. Vaikka paperilla Ipswich pelaakin 4-3-3 muodostelmalla, niin tämä muotoutuu hyökätessä muotoon 3-3-4, jossa Leif Davis saa vapaan roolin vasemmalla laidalla ja näyttääkin enemmän vasemmalta laitahyökkääjältä. Valioliigaa seuraavat ovat kenties huomanneet saman ideanolevan Newcastlella, jossa oikea puolustaja Kieran Trippier saattaa pelata hyökkääjän kanssa samassa linjassa. 

Mielenkiinnolla odotamme, että mitä muita pelillisiä oivalluksia on tulossa ja miten joukkue selviytyy, jos joukkue kohtaa tappioputken. Onko McKennasta kääntämään kurssia ja miten hän sen tekee?

Tähän emme näe kuin yhden vaihtoehdon, joita puoltaa edullinen hinta sekä tehot hyökkäyspäässä eli puhumme vasemmasta puolustajasta Leif Davisista. Davis antaa myös Ipswichin erikoistilanteet eli kulmat sekä vapaapotkut. 

Davis saa McKennalta vapaat kädet operoida vasemmalla kaistalla ja olemmekin tottuneet näkemään hänet usein hyökkäspäässä jopa päätyviivalla jakamassa kovia syöttöjä ja keskityksiä. Vastustajat tulevat varmasti nopeasti huomaamaan, että Davisille ei kannata antaa palloa. 

 Ai niin, ja sitten vielä se hinta. Leif Davis on saatavilla 4.5milj. hintaan, joka tuntuu melkein ryöstöltä viime kauteen verrattuna.